”Tänään koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä vuonna 2074” (HS, 8/2012)
Tämä Helsingin Sanomissa julkaistu toteamus on meille opettajille aika pysäyttävä: miten ihmeessä pystymme tarjoamaan sellaista opetusta, että sillä olisi käyttöarvoa vielä kuudenkymmenen vuoden päähän? Emme mitenkään, ja onneksi ihminen oppii uutta koko elämänsä ajan meistä opettajista huolimatta. Opettajien ei pidä silti luopua opetuksen kehittämisestä.
Korostaako vanha oppimiskäsitys liikaa mentaalisia, yksilöllisiä mielensisäisiä prosesseja? Eikö kaikki oppiminen ole kuitenkin yksilön päänsisäisiä asenteiden, tietojen ja arvojen muutoksia? Tiedon päähänkaatamisteoria on ilman muuta vanhanaikainen, mutta eikö myös tiedon rakentamisen prosessien oppiminen ole yksilöllisiä, mentaalisia prosesseja? On myös vaikea kiinnostua uusista asioista, ellei ole jonkinlaista perustietoa. Ymmärsinkö luennolla esitetyn väitteen liian kirjaimellisesti?
Opettajan rooli
Olen täysin samaa mieltä tutkijoiden kanssa siitä, että opettajan rooli on muuttunut sillanrakentajaksi formaalin ja informaalin oppimisen välillä: opettajan on omalla kokemuksellaan ja tiedollaan näytettävä asioiden välisiä yhteksiä. Opettajan tehtävä on mielestäni auttaa opiskelijoita näkemään asioiden välisiä yhteyksiä myös itse. Opettajan on ryhdyttävä aidosti yhteistyöhön oppilaiden kanssa ja keskusteltava siitä, millaista teknologiaa he käyttävät vapaa-ajan touhuihin ja saada se opiskelukäyttöön, muuten koulu ja muu elämä erkaantuvat entistä enemmän toisistaan.
– Tämä oivallus ei muuten ole mikään uusi, jo kymmeniä vuosia sitten seminaaria käyvät, kaupunkilaiset opettajakokelaat opetettiin navettatöihin ja kasvimaanpitoon ihan senkin takia, että he ymmärtäisivät kouluun tulevien oppilaiden elämänpiiriä! Ilmeisesti suomalaisessa koululaitoksessa on ollut jotain ajassa kestävää ajattelua taustalla ennenkin.
Teknologia ja opettaja
Varsinkin näiden opintojen jälkeen ope.fi –tasot näyttävät suorastaan naurettavilta, eikä se ole ihme, sillä aikaa on kulunut kymmenenkunta vuotta. Nyt entinen erikoisosaamisen taso ope.fi III olisi nyt ehdottomasti perustaso. Samoin hallitusohjelman maininnat teknologian käytöstä opetuksessa ovat aivan liian riittämättömiä. Parin vuoden kuluttua olemme jo jääneet junasta. Riittääkö nykyinen Open päivitys -koulutusohjelma millään täyttämään opettajien täydennyskoulutustarpeita? Onko sittenkään viisasta, että koulujen ja opettajien annetaan itse päättää esim. osallistumisestaan tällaiseen koulutukseen? Kuka kustantaisi massiivisen opettajien täydennyskoulutuksen?
Sugata Mitran koulutuskokeilut ovat hengästyttäviä ja hämmästyttäviä. Meitä opettajia ei siis juuri tarvita. Tietokone on helppo ratkaisu köyhien koulutusongelmaan? Entä sitten, kun kokeilu on päättynyt? Mitä näille lapsille tapahtui myöhemmin? Jäivätkö kokeilut vain hauskoiksi, rikkaiden maiden hämmästelyiksi?
Lähteet:
http://www.ted.com/talks/lang/fi/sugata_mitra_the_child_driven_education.html
Minäkö nörtti? 